HKI-AMS lento meni ihan hyvin, niin hyvin kun nousu ja lasku voi mennä silti tuntuen ihan kamalalle. Lennolla saatiin rusinapullat ja jotkut pienet sämpylät minkä välissä oli röpösöötä. Lento kesti onneks vaan 2½ tuntia.
Amsterdamissa tuli vettä taivaan täydeltä ja meillä oli vaan tunti iakaa vaihtaa konetta. Laskeuduttiin tietysti ihan toiseen päähän terminaalia. Ensin vähän ihmeteltiin mihin suuntaan lähdetään ja sitten tehokäveltiin hullua vauhtia terminaalin toiseen päähän. Kerkis tulla hiki! Löydettiin oikea portti just sopivaan aikaan kun ne kuulutti, että lastaus koneeseen alotetaan. Se oli iso jumbojetti 747, missä oli reunilla 3 ja keskellä 4 penkkiä. Jokaisella oli omat ruudut penkin edessä, mistä sai kattoa sarjoja, leffoja tai pelata tetristä tai seurata lennon etenemistä. ( Oltiin ennen matkaa guuglailtu että onko KLM:n koneissa noita ruutuja ja riemu oli suuri kun ne oli! Netissä nimittäin sanottiin, että ne on tulossa vuoden 2010 aikana, muttei oltu ilmoitettu tarkkaa aikaa. ) Siitä lennonseurantakartasta näki myös nopeuden ja korkeuden ja ulkolämpötilan ja paljonko on matkaa jäljellä. Siitä aina tiirasin korkeutta kun alkoi tuntua, että nyt mennään alaspäin!
Damissa saatiin kuulla, että tehdään vielä yks pitstop Aruballe, missä jätetään osa matkustajista pois ja napataan uudet kyytiin kun kone palaisi takaisin Damiin ensin meidät Curacaolle jättäen. Mikä riemu-uutinen nousua ja laskua pelkäävälle... Noh ensin kuitenkin lennettiin 9½ tuntia sinne Aruballe ja se meni ihan mukavasti ja yllättävän nopeasti! Katselin elokuvia (Shrek 3 muunmuassa!) ja jotain sarjoja. Meille tarjottiin kalaa ja riisiä ja mehua ja punkkua. Myöhemmin saatiin vielä pitsaleivät.
Kun lasku Aruballe alkoi, meinasi matkaväsymys jo pikkasen tuntua sielussa. Olo oli likainen, nuhjaantunut ja väsynyt. Puoli viiden herätys ja muutaman tunnin unet edellisyönä alkoi jo painaa (kiitos mua yöllä käteen purreen mystisen ötökän, joka aiheutti ranteeseen jättimäisen kutiavan patin ja koko ranne turposi liikkumattomaksi! Kärsin näistä mystisistä puremista myös viime vuonna ja vedin pari antibioottikuuria sen vuoksi.).
Arubalta lennettiin pieni 20minsan pyrähdys Curacaon Hato Airportille. Kun astui koneesta ulos, kuuma ja kostea ilma tuli ihan seinämänä vastaan! Siinä oli Vorkku villatakissaan hiki päässä. :) Sitten piti jonottaa passintarkastustädeille. Meille oli koneessa annettu jotkut maahantuloläpyskät, muttei me oltu niitä täytetty kun ei oikein tiedetty oliko ne pakolliset vai mitkä. No tietysti ne oli pakolliset ja jouduttiin takaisin jonon hännille täyttelemään niitä #¤&@:n lappuja. Sitten uudelleen yritettyä matkatavaroiden etsimiseen. Niitä siinä odotellessa meinasi paniikki hiipiä sieluun kun ei meinannut laukkuja kuulua. Vihdoin melkein kaikkien muiden matkustajien jo poistuttua meidän laukut tuli. Laurin laukku oli ihan märkä ja nuhjaantunut. Vissiin Amsterdamissa seisonut siellä vesisateessa tovin. Onneksi ei kaikki tavarat olleet kastuneet pahemmin, olis muuten saattanut lähteä KLM:lle pieni reklamaatio. Muutama siellä jäi seisoskelemaan ilman laukkuja. Seuraavaksi mentiin sitten matkatavaroiden tarkistukseen. Meidän edellä oli aika pitkä jono ja varsinkin paikallisten laukut syynättiin aika tarkkaan. Ei paljon yksityisyyttä ollut kun matkalaukkujen sisällöt siinä kaikkien edessä leviteltiin. Niillä oli yksi sellainen läpivalaisukone ja muuten homma hoitui manuaalisesti. Curacaon ja Amstedamin välillä on kuulemma aika kova huumeralli. Venezuelasta ja muualta Etelä-Amerikasta voi "helposti" viedä kamat Euroopan markkinoille Curacaon ja Amsterdamin kautta. Noin parikymmentä ihmistä ennen meitä ja taisi "tullivirkailijoilta" loppua duunivuoro kun eivät enää jaksaneet tarkistaa tai läpivalaista yhtään laukkua vaan kaikki hätisteltiin ulos.
Sitten seuraava etappi oli etsiä taksia. Meikäläinen yritti heti alkaa tingata taksikuskin kanssa ja meinattiin joutua kävelemään... 25$ maksoi taksi kentältä hotellille, joka oli noin 20min matka. Tässä olikin ensipuraisu sitten Curacaon aika kalliiseen hintatasoon.
Kun päästiin perille hotelli vaikutti varsin mukavalle ja viihtyisälle. Aula oli iso ja avoin eikä siinä ollut kun sivuseinät.
Ei vissiin toi kylmyys paina sielläpäin maailmaa. Meidän huone oli myös todella tilava ja se oli maan tasalla eli meillä oli pieni terde takapihalla missä oli mukava paistatella päivää. Huoneessa oli myös minikeittiö ja jääkaappit sun muut.
Ekana iltana käytiin hotellin mukavalla altaalla lillumassa.
Oltiin tosiaan paikallista aikaa perillä joskus viiden aikaan, eli kello oli suomessa 12 yöllä, ja kun ei oltu nukuttu kovin hyvin edellisenä yönä niin ei oikeen jaksettu lähteä minnekään. Juotiin altaalla mangodaiqirit ja NAM ne oli hyviä. Illalla tilattiin room servicestä vielä juustohampparit ja painuttiin nukkumaan aikasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti