Aamulla Aviksen täti tuli hakemaan meidät hotellilta, yllätys yllätys, aikaisin. Onneksi oltiin herätty ajoissa kun puhelin soi jo ennen yhdeksää. Täti puhui koko matkan taukoamatta, kertoi mm. huomenna järjestettävistä vaaleista (Oltiin ihmetelty joka paikassa liehuvia lippuja, myös autot oli peitetty vaalimainoksin jne.), äidistään, jostain kuolleesta siskonpojasta, Curacaosta yleensä ja paljon muusta. En oikeen saanut kaikkea selville koska hän puhui vahvalla hollantilaisaksentilla ja poukkoili aiheesta toiseen minkä kerkisi. Perillä toimistolla pienten teknisten ongelmien jälkeen (kone ei toiminut, täti puhisi että hotellin henkilökunta koskee hänen laitteisiin, soitti jonnekkin tukeen, ja kas nettipiuha oli löysällä...) saatiin kirjattua punainen Kia Rio meille viikoksi.
Vähän jänskätti mennä rattiin, mutta hyvin se meni!
Automaattivaihteet löytyi ja kaikkea. Hurautettiin ensin Centrum Supermarkettiin, joka oli meidän hotellista vähän matkan päässä. (Täällä saarella on TOSI vähän ruokakauppoja. Keskustassa on yksi pieni, ja nähtiin matkalla muutamia minimarketseja ja pari isompaa supermarkettia teiden varsilla.)
Ostetiin aamupalatarvikkeita ja vaikka mitä herkkuja. Kaupassa oli hyvä valikoima kaikkea ja alkoholiakin löytyi kaupan hyllyltä.
Vietiin kamat hotellille ja lähdettiin seikkailemaan kohti saaren pohjoisosia.
Ajellessa näkyi hienoa paikallista maisemaa aidoimmillaan. Erivärisiä taloja (kaikki talojen pihat oli aidattu ja niillä saattoi vilistää kanoja tai vuohia tai koiria), paljon autonromuja (jokaisen talon pihalla oli vähintään yksi purettu autonromu...), lisää liskoja, mäkiä, kukkuloita ja loputtomasti kaktuksia ja hiekkaa ja puita.
Ensin ajettiin ilmaiselle ja paikallistenkin suosimalle Playa Daaiboobaaille, joka oli pieni, nätti poukamaranta kallioiden välissä. Meri oli turkoosia ja hiekka valkoista.
Vedettiin snorkkelit päähän ja hilpastiin veteen. Taas pettymys oli valtaisa kun pohjassa oli vaan murskaantunutta korallia ja pikkuisia kalasia.
Uiskenneltiin niin lähelle kallion reunaa kun uskallettiin, mutta ei näkynyt paljon mainostettuja värikkäitä koralleja ja kilpikonnia ja kaloja. En tiedä miten kauas pitäisi uskaltaa uida, jotta näkisi jotain elämää. Snorklausretket on taas toooodella kalliita. Uiskenneltiin siinä hetki ja päätettiin vaihtaa paikkaa. Pakattiin kamat ja lähdettiin etsimään toista rantaa.
Pienen ajomatkan päässä löytyi Playa Portomari minkä rannassa pitäisi olla double reef. Tänne maksoi sisälle 3 NAF (eli guildenia, eli n.2$). Otettiin aurinkotuolit ja levitettiin kamat. Tämä ranta oli myös todella kaunis ja vesi oli turkoosia. Vedettiin töötit naamaan ja mentiin mereen.
Nähtiin sukeltajiakin menemässä rannasta mereen, olivat varmaan menossa kauemmalle second reefille. Me ei nähty ekalla first reefillä taaskaan juuri mitään ja kakkosreefin reuna oli jo niin syvällä, ettei sinne nähnyt.
Meinasi mennä hermo, kun maski falskasi kokoajan vettä ja meni huuruun. Myös merivesi nenään tai kurkkuun vedettynä noissa suolapitoisuuksissa ei tunnu mukavalle, voin kertoa. No ei jaksettu täälläkään hengailla kauempaa, päätettiin tulla joskus myöhemmin uudestaan (mitä ei koskaan tehty) tutkimaan vielä reefin toinen puoli. Vedettiin rantaravintolassa välipalat naamaan ja lähdettiin ajamaan.
Teitä oli todella mukava ajella kun liikennettä oli vähän ja nopeudet alhaisia (asutuksen lähellä 40 ja muualla 60 nopeusrajoitukset, joita tosin ei varmaan kukaan noudattanut). Tiet oli paikoin kyllä aika huonokuntoisia, mutta noissa nopeuksissa se ei niin haitannut.
Maisemat oli hienoja! Varsinkin kun pysähdyttiin hienolle kalliorannalle Playa Fortille vähän ottamaan fotoja. Korkealta tieltä sai laskeutua portaat alas kiviselle rannalle. Meri oli todella turkoosia.
Teki mieli mennä sinne mulimaan, mutta jatkettiin taas matkaa.
Tiet vaan pieneni pienenemistään, kunnes asfalttipäälyste loppui kokonaan Kura Hulanda Lodgejen jälkeen. Oltiin menossa kohti Watamulaa ja North Puntia. ( http://www.curacao-travelguide.com/map/photos/curacao-map-large.gif )
Jatkettiin ajoa pienellä punahiekkaisella kinttupolulla, missään ei näkynyt muita ja tienvierusta kasvoi orjantappurapiikkipensasta mikä raapi mukavasti auton kylkeä. Polku muuttui vielä pienemmäksi ja pienemmäksi ja lopulta en enää uskaltanut jatkaa vaikka Lauri yllytti. Pelkäsin, että rengas menee puhki ja ollaan kaksin jossain erämaassa.
Käännyttiin ympäri ja pantiin auto parkkiin kun näkyi kohta, mistä meni kävelypolku rantaan.
Tultiin kallioiselle, todella upealle meren rannalle. Aallot löivät kallioihin ja vesi pärskähteli korkealle. Molempiin suuntiin kun katsoi, näkyi vaan kalliota ja merta; ei laivoja, ei ihmisiä, ei mitään elämää. Mietittiin, että siihen kun joku on joskus 1700-luvulla laivallaan rysäyttänyt niin on varmaan ollut aika orpo olo kun ei näy missään mitään elonmerkkejä.
Kallio oli tosi jännittävää, ihan röpelöistä ja siihen oli muodostunut vesialtaita, missä ei kuitenkaan vilissyt mitään pikkukaloja. Nähtiin hieno blowhole, missä vesi syöksähtää kallion alla olevasta luolasta pihalle kallioon muodostuneen reijän kautta. Sen reunalla nähtiin pikkuinen rapunen kipittämässä. Ihailtiin kalliota ja merta tovin, Lauri käveli melkein niemen päähän asti. Lähdettiin takaisin autolle, koska kalliolla oli todella kuuma ja aurinko porotti, eikä meillä ollut aurinkorasvaa jäljellä ihossa uiskentelujen jälkeen. Lähdettiin köröttelemään toista puolta pitkin kohti hotellia.
Käytiin tankkaamassa paikallisella huoltoasemalla ja kyllä turisitille taas naurettiin. Ensin ihmeteltiin paikallisia bensalajikkeita, oli SuperL:ää, SuperS:ää, ja missään ei tietysti sanottu mitä tankkiin piti laittaa. L ja S olivat samanhintaisia, joten pääteltiin, että ei sillä kai ole mitään eroa sitten. No letkusta ei sitten tullut mitään. Pyörittiin siinä huuli pyöreenä, kunnes kysyttiin naapuriauton naiselta, että miten tämä toimii. Ensin piti kuulemma mennä maksamaan luukulle. Seuraava pohdinnan aihe oli sitten, että no paljonko me maksetaan? Meillä oli onneksi vielä bensaa jäljellä, joten menin 25NAF-setelin kanssa luukulle ja sanoin espanjaksi neljä (muutkin sanoivat espanjaksi, vaikka luulen, että numerot papiamentoksi ovat espanjan kaltaisia). Täti otti rahan ja alkoi solkottaa jotain. Olin ihan hämilläni ja yritin viestiä etten ymmärrä. Siinä sitten hetki oltiin puolin ja toisin ja jonoakin jo muodostui taakseni. Vihdoin kaikki yhdessä saimme minulle selväksi, että meillä on auto väärinpäin. Ai mitenniin väärinpäin? No täällä on bensa-asemat yksisuuntaisia ja mennään sen mukaan mittarille mihin päin bensaluukku näyttää. Ihmekös, että paikalliset tuijotti kun me oltiin kottero väärinpäin asemalla. Saatiin sitten auto käännettyä ja ajettua oikeanpuoleiselle mittarille ja tankattua jopa. 25NAF:lla saatiin melkeen puolet tankattua 45 litran tankista, eli aika halpaa se bensa onneksi oli.
Hotellille päästyä lähdettiin Hooks Hutiin syömään. Jouduttiin odottamaan n.30min, koska paikka oli ihan täynnä. Oli todella kaunista kun oli pimeää ja valoköynnöksiä puissa ja pöytiä rannalla.
